Neljä myyttiä joukkolainamarkkinoista

Yritykset voivat hankkia rahoitusta toiminnalleen pääomamarkkinoilta kahdella tapaa.

Yritykset voivat hankkia rahoitusta toiminnalleen pääomamarkkinoilta kahdella tapaa. Useimmille tunnetumpi keino on osakeanti, jolla yritys antaa sijoittajille mahdollisuuden ostaa osan yrityksestä. Osakerahoitusta kutsutaan myös oman pääoman ehtoiseksi rahoitukseksi. Toinen keino on laskea liikkeelle joukkolaina tai joukkolainoja, eli hankkia vieraan pääoman ehtoista rahoitusta.

Joukkolainat (tunnetaan myös nimellä joukkovelkakirjalainat, JVK-lainat, bondit…) ovat yritysten (tai esimerkiksi valtion) liikkeelle laskemia velkakirjoja, joiden haltijalla on oikeus lainaehdoissa määriteltyihin kuponkimaksuihin sekä pääoman palautukseen eräpäivänä. Kuponkimaksut ovat yrityksen lainastaan maksama korko. Efektiivisesti, joukkolainan ostaja siis lainaa yritykselle rahaa, ja vastineeksi lainastaan saa korkomaksuja sekä eräpäivänä lainaamansa nimellispääoman takaisin. Riskinä joukkolainasijoittajalla, eli yrityksen velkojalla, on se, että yritys ei kykene suoriutumaan maksuvelvoitteistaan.

Joukkolainasijoituksessa, toisin kuin osakesijoituksessa, tulevat kassavirrat tiedetään etukäteen, olettaen että yritys pysyy maksukykyisenä. Omaisuuslajin englanninkielinen nimi onkin Fixed Income, kiinteä tuotto. Kiinteistä kassavirroista huolimatta sijoituksen nykyarvo voi vaihdella niin korkotason kuin yrityksen luottokelpoisuudenkin mukaan. Joukkolainat eivät myöskään suinkaan aina ole perinteisiä eräpäivällisiä kiinteää kuponkia maksavia arvopapereita, vaan mukaan mahtuu myös muun muassa eräpäivättömiä niin kutsuttuja perpetuaalilainoja, ainoastaan eräpäivänä nimellispääoman maksavia ”nollakuponkibondeja” sekä joukkolainoja, joiden kuponkikorko on vaihtuva.

Vaikka joukkolainat ovat erittäin olennainen osa yritysten ja valtioiden rahoitusta ja tätä kautta myös sijoittamista, suurimmalle osalle piensijoittajista joukkolainat ovat melko vieraita instrumentteja. Osakekurssit ovat talousmedioiden vakioaiheita, joilla spekuloidaan loputtomasti. Joukkolainoilla myös harvoin käydään kauppaa yhdellä markkinapaikalla pörssissä kuten osakkeilla, vaan yleensä kaupankäynti tapahtuu pankkien kautta. Koska joukkolainat ovat yleensä osakkeita vähemmän tunnettuja instrumentteja, voi sijoittajalla helposti olla tiettyjä harhakäsityksiä joukkolainamarkkinoihin liittyen. Alla neljä joukkolainamarkkinoiden myyttiä, jotka on syytä oikaista.

1.Osakemarkkina on joukkolainamarkkinaa suurempi

Osakkeet saavat huomattavasti joukkolainoja enemmän palstatilaa talousuutisoinnissa, ja ne ovat instrumentteina varmasti tutumpia suurimmalle osalle sijoittajia. Osakkeiden hinnoilla spekuloidaan ja niitä vaihdetaan pörsseissä tiuhaan tahtiin. Osakemarkkinoiden kehitystä seurataan yhtenä tärkeänä talouskasvun mittarina.

Kuitenkin, monelle saattaa tulla yllätyksenä, että maailman joukkolainamarkkinan koko verrattuna osakemarkkinaan on noin kaksinkertainen.* Vuonna 2011 tehdyn arvion mukaan maailman osakemarkkinoiden koko oli noin 54 biljoonaa (tuhatta miljardia) Yhdysvaltain dollaria, siinä missä joukkolainamarkkinan koko oli peräti 94 biljoonaa. On myös huomattava, että joukkolainoja laskevat liikkeelle yritysten lisäksi myös valtiot. Suurin liikkeeseenlaskija maailmassa on Yhdysvaltain valtionvarainministeriö U.S. Treasury, joka laskee liikkeelle Yhdysvaltain valtionlainat. Vuonna 2011 valtionlainojen osuus koko joukkolainamarkkinasta oli noin 41 biljoonaa.

Kuten aiemmin mainittua, suuresta koostaan huolimatta joukkolainamarkkinat jäävät useimmiten osakemarkkinoiden varjoon, erityisesti Suomessa. Syitä tähän on muun muassa se, että osakkeita löytyy suomalaisten piensijoittajien salkuista huomattavasti joukkolainoja useammin. Osakkeilla käydään enemmän kauppaa ja hinnanmuutokset ovat osakkeilla tyypillisesti suurempia. Osakkeiden hinnat ovat myös joukkolainoja useammin spekuloinnin kohteena, joukkolainasijoittajat ovat osakesijoittajia tyypillisemmin osta-ja-pidä -sijoittajia. Viimeinen, ja ehkä piensijoittajan kannalta tärkein syy sille, että joukkolainamarkkina ei tule vastaan päivittäin, on se, että euromääräisten joukkolainojen minimimerkinnät ovat usein 100 000 euroa. Hajautetun joukkolainasalkun rakentaminen suorista yrityslainoista vaatisi siis käytännössä usean miljoonan euron pääoman.

2. Osakkeet tuottavat aina joukkolainoja paremmin

Osakkeiden tuotto-odotus on suuremman riskin takia yleensä korkeampi. Kuten alussa mainittiin, osakkeet ja joukkolainat ovat eri keinoja hankkia yritykselle rahoitusta. Yrityksen konkurssitilanteessa joukkolainasijoittaja (eli velkoja) on aina osakkeenomistajaa paremmassa asemassa: konkurssipesästä maksetaan maksamattomat velat (mikäli jaettavaa on), ennen kuin osakkeenomistajat saavat mitään. Riski jäädä konkurssitilanteessa tyhjin käsin on osakkeenomistajilla suurempi kuin velkojilla eli joukkolainasijoittajilla. Tästä riskistä johtuen osakesijoittajat odottavat sijoitukselleen suurempaa tuottoa. Osakkeiden volatiliteetti eli arvonvaihtelu on yleensä myös huomattavasti joukkolainasijoituksia suurempaa, mikä myöskin selittää suurempaa tuotto-odotusta.

Kuitenkin, viimeisen vajaan parinkymmenen vuoden aikana Euroopassa joukkolainasijoittaja on keskimäärin menestynyt osakesijoittajaa paremmin. Kuvassa 1 näytetään eurooppalaisen osakemarkkinan (EURO STOXX 50 Net Return, 50 eurooppalaista suuren pörssiyhtiön osaketta, osingot on huomioitu indeksissä) sekä BBB-luokiteltujen (Investment Grade, eli vakavaraisiksi luokiteltujen yrityslainojen riskisempi pää) ja Investment Grade -luokiteltujen yrityslainojen (kaikki Investment Grade -luokitellut) kumulatiiviset tuotot (yrityslainoissa sisältää siis sekä kuponkituotot että arvonnousun). Siinä, missä osakemarkkinat ovat heiluneet IT-kuplan, finanssikriisin ja eurokriisin aallokossa voimakkaastikin, ovat hyvin luokitellut yrityslainat tarjonneet tasaista tuottoa vuodesta toiseen. Erityisesti finanssikriisin jälkeen myös jatkuva yleisen korkotason lasku on vauhdittanut joukkolainojen tuottoja.

eurooppalaiset-yrityslainat-vs-osakkeet

Lähde: Bloomberg 27.9.2016. Historiallinen kehitys ei ole tae tulevasta.

 

 

3. Piensijoittaja ei pääse joukkolainamarkkinoille

Kuten kohdassa 2 mainittiin, euromääräisten joukkolainojen minimimerkintä on yleensä 100 000 euroa. Mikäli käytössä ei ole usean miljoonan pääomaa, yksittäisen yrityksen paino salkussa nousee tästä syystä helposti suhteettoman suureksi. Kuitenkin, jokaisen sijoittajan tulisi harkita salkkuunsa myös korkoja, ainakin mikäli on uskominen modernia portfolioteoriaa, joka yksiselitteisesti puhuu eri omaisuuslajien välisen hajauttamisen etujen puolesta.

Suuresta minimerkinnästä huolimatta piensijoittajan on mahdollista saada korkoelementtiä salkkuunsa. Vaihtoehtoja ovat esimerkiksi korkorahastot tai erilaiset strukturoidut sijoitustuotteet. Korkorahastoissa rahastonhoitajat hoitavat hajautettua joukkolainasalkkua, ja sijoittaja voi päästä kiinni hajautettuun salkkuun pienelläkin pääomalla.

Toinen, suorempi keino päästä kiinni joukkolainamarkkinaan ovat erilaiset strukturoidut korkotuotteet. Strukturoidut tuotteet, esimerkiksi Nordean Korkotodistukset, toimivat kuten suorat yrityslainat, eli sijoittaja sijoittaa yrityksen luottoriskiin ja riskin kantamisesta saa vastineeksi säännöllistä kuponkituottoa. Korkotodistukset, kuten yrityslainatkin yleensä, ovat eräpäivällisiä, eli sijoittajalle maksetaan eräpäivänä takaisin sijoituksen nimellisarvo, mikäli kohdeyritys on maksukykyinen. Korkotodistuksilla voi sijoittaa 1000 euron mininimimerkinnällä yksittäiseen yritykseen tai luottoriski-indeksiin, jossa yhden sijoituksen kohde-etuutena on 75 – 125 yhtiötä. Lue lisää täältä. Korkotodistuksissa sijoituksen tuottoon ja riskiin vaikuttaa myös liikkeeseenlaskijan luottokelpoisuus. Korkotodistukset ovat Nordean liikkeeseen laskemia tuotteita, joten niissä on myös Nordean liikkeeseenlaskijariski.

4. Joukkolainasijoituksissa on aina korkoriskiä. Mikäli korot lähtevät nousuun, sijoituksen arvo pienenee

Kiinteää kuponkia maksavan joukkolainan arvo riippuu tulevista kassavirroista ja korosta, jolla nämä kassavirrat diskontataan nykyhetkeen. Diskonttokorkoon vaikuttaa yrityksen luottoriski sekä yleinen korkotaso. Mikäli korot nousevat ja luottoriski pysyy ennallaan, tarkoittaa tämä myös diskonttokoron nousua ja sitä kautta kiinteäkorkoisen joukkolainan arvon pienenemistä. Helppo johtopäätös tästä olisi, että ainakaan kovin pitkiä joukkolainoja ei kannattaisi nollakorkoympäristössä salkkuunsa haalia, koska mikäli korot nousevat, joukkolainojen arvo tippuu.

Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen, sillä kaikkien joukkolainojen kuponki ei ole kiinteä, vaan se voi myös olla sidottu viitekorkoon. Korkotason noustessa myös kuponkimaksut lähtevät nousuun, jolloin muutokset viitekorossa eivät juuri vaikuta joukkolainan arvoon. Esimerkiksi korkorahastoissa on olemassa myös korkosuojattuja ratkaisuja, joissa korkoriski eli duraatio on suojattu. Myöskään aiemmin mainituissa Korkotodistuksissa ei korkoriskiä käytännössä ole, koska Korkotodistusten kuponki on sidottu 3 kuukauden Euribor-korkoon, eli sijoittajalle maksettava korkotuotto muuttuu korkotason muutosten mukana.

Vaikka joukkolainat jäävät usein osakemarkkinoiden varjoon, ovat ne varsin olennainen osa jokaisen hajauttavan sijoittajan salkkua. Suoriin joukkolainoihin sijoittamisessa on rajoitteensa erityisesti euromääräisissä lainoissa, mutta piensijoittaja voi päästä joukkolainamarkkinoille muita reittejä pitkin käyttäen esimerkiksi korkorahastoja tai strukturoituja sijoitustuotteita. Ilmaisia lounaita ei ole markkinoilla edelleenkään tarjolla, mutta kuten vanha viisaus sanoo, kaikkia munia ei edelleenkään kannata pistää samaan koriin.

 

Lähteet:

*McKinsey Global Institute: Mapping global capital markets 2011, http://www.mckinsey.com/industries/private-equity-and-principal-investors/our-insights/mapping-global-capital-markets-2011, 14.10.2016

 

Nordea Markets on Nordea Bank Norge ASA:n, Nordea Bank AB:n (publ), Nordea Pankki Suomi Oyj:n ja Nordea Bank Danmark A/S:n Markets-toimintojen yhteinen nimi. Oheiset tiedot on tarkoitettu taustatiedoksi vastaanottajan yksinomaiseen käyttöön. Annetut tiedot ja näkemykset edustavat Nordea Marketsin mielipidettä tiedotteessa mainittuna päivänä, ja niitä voidaan muuttaa ilman erillistä ilmoitusta. Tämä markkinointimateriaali ei ole täydellinen kuvaus tuotteesta tai siihen liittyvistä riskeistä, eikä sitä tulisi pitää sellaisena tai käyttää ilman vastaanottajan omaa harkintaa. Oheisia tietoja ei ole tarkoitettu sijoitusneuvoksi, tarjoukseksi tai kehotukseksi antaa tarjous rahoitusvälineen ostamisesta tai myymisestä. Annetut tiedot eivät liity kenenkään yksittäisen vastaanottajan sijoitustavoitteisiin, taloudelliseen tilanteeseen tai erityistarpeisiin. Ennen sijoitus- tai luotonottopäätöksen tekemistä on suositeltavaa hankkia kulloiseenkin tilanteeseen soveltuvia asiantuntijaneuvoja. On tärkeää muistaa, että historiallinen kehitys ei ole tae tulevista tuotoista. Nordea Markets ei ole eikä pyri olemaan vero-, kirjanpito- tai lainopillinen neuvonantaja missään toimipaikassaan. Tätä asiakirjaa ei saa jäljentää, jakaa eikä julkaista missään tarkoituksessa ilman Nordea Marketsin etukäteen antamaa kirjallista lupaa.

 

Further reading