SFTR-asetus


Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2015/2365 arvopapereilla toteutettavien rahoitustoimien ja uudelleenkäytön raportoinnista ja läpinäkyvyydestä (SFTR-asetus, englanniksi Securities Finance Transactions Regulation) parantaa arvopapereilla toteutettavien rahoitustoimien markkinoiden läpinäkyvyyttä ja viranomaisvalvontaa. Asetuksen mukaan vastapuolilla on ilmoitusvelvollisuus seuraavissa rahoitustoimissa:

  • Repo-operaatiot
  • Osto-myynti-transaktiot tai myynti-osto-transaktiot
  • Arvopapereiden lainaksi antaminen ja arvopapereiden lainaksi ottaminen
  • Vakuudellinen limiittiluotonanto

SFTR-asetuksen vaikutukset ovat hyvin samanlaiset kuin EMIR-asetuksen johdannaismarkkinoilla: Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaiselle (European Securities and Markets Authority, ESMA) annetaan valtuudet hyväksyä ja säännellä kauppatietorekistereitä, ja edellä mainittujen transaktioiden molempia osapuolia koskee ilmoitusvelvollisuus.

Sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten ilmoitusvelvollisuus tulee voimaan 11. huhtikuuta 2020 (ks. tarkemmat tiedot Aikataulu-osiosta).

Tällä sivulla kuvataan lyhyesti toimenpiteet, joihin Nordean ja sen asiakkaiden on ryhdyttävä noudattaakseen uusia säännöksiä. Lisäksi sivulla annetaan tietoa Nordean asemasta SFTR-asetuksen noudattamisessa.

Soveltamisala ja sääntelyn laajuus

SFTR on EU-asetus. Asetusta sovelletaan arvopapereilla toteutettavan rahoitustoimen vastapuoleen, joka on sijoittautunut EU:hun. Lisäksi asetusta sovelletaan vastapuoleen, joka on sijoittautunut kolmanteen maahan, jos rahoitustoimi tehdään osana vastapuolen EU:ssa sijaitsevan sivuliikkeen toimintaa.
Ilmoitusvelvollisuutta ei sovelleta rahoitustoimiin, joissa vastapuolena on Euroopan keskuspankkijärjestelmän (EKPJ) jäsen, sillä nämä ovat MiFID II -direktiivin alaisia, eikä niitä kuulu raportoida kahteen kertaan.

Pohjimmiltaan SFTR-asetus on raportointijärjestely. Se velvoittaa rahoitustoimen vastapuolet ilmoittamaan transaktion tiedot kauppatietorekisterille yhden päivän kuluttua sen tekopäivästä (T+1) ja myöhemmin ilmoittamaan mahdollisista muutoksista sekä päivittäisestä vakuudesta ja sen arvostuksesta rahoitustoimen erääntymiseen saakka. Taustalla olevaan sääntelyyn kuuluu erilaisia taulukoita, joissa kerrotaan tarkemmin ilmoitettavista tiedoista (tarkempia tietoja löytyy kohdasta Säännökset). Asetuksen vaatimukset ovat EMIR-asetusta tiukemmat, sillä asetuksessa määrätään vakiomuotoisesta ilmoituksesta, joka on tehtävä kauppatietorekisterille ja joka noudattaa viranomaisraportointia koskevan ISO 20022 -standardin vaatimuksia.

Ilmoitukset kattavat viisi erillistä aluetta:

  • Kauppa ja kauppaan liittyvää vakuus
  • Vakuus (päivän päättyessä)
  • Arvostus
  • Vakuustietoraportti, joka koskee keskusvastapuolen vakuutta suhteessa selvitettyihin arvopapereilla toteutettuihin rahoitustoimiin
  • Vakuuden uudelleenkäyttöä, rahan uudelleensijoittamista ja rahoituslähteitä koskevat raportit

Asiakastyypit

EMIR-asetuksen ja MiFID-direktiivin tavoin SFTR-asetus koskee erityyppisiä rahoitustoimen vastapuolia. Vastapuolet luokitellaan finanssialalla toimiviksi vastapuoliksi (”FC”) ja finanssialan ulkopuolisiksi vastapuoliksi (”NFC”). Finanssialan ulkopuoliset vastapuolet jaetaan varsinaisiin ja pieniin finanssialan ulkopuolisiin vastapuoliin.
ESMA:n SFTR-asetuksen teknisiä sääntelystandardeja koskevan lopullisen raportin mukaan finanssialan ulkopuolista vastapuolta voidaan pitää pienenä, jos kaksi seuraavista kolmesta kriteeristä eivät toteudu sen kohdalla:

  • Taseen loppusumma on vähintään 20 miljoonaa euroa
  • Nettoliikevaihto on vähintään 40 miljoonaa euroa
  • Työntekijöitä on keskimäärin vähintään 250 tilikauden aikana

Lisäksi keskusvastapuolia pidetään erityisenä vastapuolityyppinä, jolla on muista vastapuolista poikkeavat raportointivelvollisuudet.

Aikataulu

ESMA ottaa SFTR-asetuksessa säädetyn ilmoitusvelvollisuuden käyttöön neljässä vaiheessa:
1. vaihe alkaa 11. huhtikuuta 2020 ja koskee EU:hun sijoittautuneita sijoituspalveluyrityksiä ja luottolaitoksia.

  1. vaihe alkaa 11. heinäkuuta 2020 ja koskee keskusvastapuolia, arvopaperikeskuksia ja EU:n ulkopuolisia sijoituspalveluyrityksiä ja luottolaitoksia.
  2. vaihe alkaa 11. lokakuuta 2020 ja koskee UCITS-direktiivin mukaisia rahastoja ja vaihtoehtoisia sijoitusrahastoja (AIF), vakuutusyhtiöitä ja eläkevakuutusyhtiöitä.
  3. vaihealkaa 11. tammikuuta 2021 ja koskee finanssialan ulkopuolisia vastapuolia.

Nordean osalta ilmoitusvelvollisuus astuu voimaan 1. vaiheessa, kun taas monille Nordean asiakkaille velvollisuus tulee voimaan vasta kolme, kuusi tai yhdeksän kuukautta myöhemmin.

Backloading

Teknisiin sääntelystandardeihin sisältyy ns. backloading-vaatimus, joka koskee ennen asetuksen voimaantulopäivää (11.4.) arvopapereilla toteutettuja rahoitustoimia, jotka ovat vielä voimassa 180 päivää voimaantulon jälkeen. Nämä on ilmoitettava 180–190 päivää asetuksen voimaantulon jälkeen. Konsultoinneissa ESMA on ilmoittanut mahdollisuudesta ottaa käyttöön erilaisia lähestymistapoja, ja tarkempia tietoja aiheesta odotetaan saatavan lopullisen raportin julkaisun yhteydessä joulukuussa 2019. Rahoitustoimia, jotka on toteutettu ennen asetuksen voimaantulopäivää ja jotka erääntyvät ennen kuin voimaantulosta on kulunut 180 päivää, ei tarvitse ilmoittaa.

Nordea odottaa ilmoittavansa rahoitustoimista teknisten sääntelystandardien mukaisesti (180 päivää asetuksen voimaantulon jälkeen) voidakseen keskittyä uusien rahoitustoimien ilmoittamiseen asetuksen tultua voimaan. Lisäksi monet rahoitustoimien vastapuolet alkavat ilmoittaa rahoitustoimista vasta kolme tai kuusi kuukautta asetuksen voimaantulon jälkeen. Mikäli asiakas haluaa ilmoittaa rahoitustoimista aikaisemmin, Nordea voi tapauskohtaisesti harkita tätä.

Vaatimukset

LEI-tunnus on pakollinen

LEI-tunnuksesta (Legal Entity Identifier) tulee huhtikuusta 2020 lähtien pakollinen kaikille asiakkaille, jotka haluavat olla vastapuolena arvopapereilla toteutettavissa rahoitustoimissa. Ilman LEI-tunnusta asiakkaan tekemää kauppaa ei voi ilmoittaa kauppatietorekisteriin.

Lue lisää LEI-tunnuksesta.

Liikkeeseenlaskijan LEI-tunnus on pakollinen

ESMA on määrännyt vahvistamista koskevissa säännöissään, että arvopaperin liikkeeseenlaskijan LEI-tunnus on ilmoitettava kaikista lainaksi annettavista tai vakuudeksi asetettavista arvopapereista. Tämä ei todennäköisesti tuota ongelmia eurooppalaisten korkean luottoluokituksen lainojen kohdalla. Toisaalta EU:ssa liikkeeseenlasketuissa matalan luottoluokituksen lainoissa ja EU:n ulkopuolella liikkeeseenlasketuissa lainoissa LEI-tiedot ovat laadultaan heikompia. Tästä syystä SFTR-asetus voi epäsuorasti estää tiettyjen lainojen käyttöä rahoitustoimissa tai rahoitustoimien vakuutena.

Pakolliset perustiedot

Asiakasluokitus (asiakastyyppi), toimialatunnus ja toimialaa koskevat lisätunnukset ovat tärkeitä tietoja rahoitustoimia koskevissa ilmoituksissa, ja ne on annettava raportoivalle taholle, jos valitaan delegoitu raportointi.

Asiakastyyppi on erityisen tärkeä tieto, koska se määrittää, milloin raportointi on aloitettava.

Yksilöllisestä kauppatunnuksesta tulee pakollinen tieto

Jokaiselle arvopapereilla toteutettavalle rahoitustoimelle on annettava yksilöllinen kauppatunnus (unique transaction identifier, UTI). Yksilöllinen kauppatunnus on ilmoitettava rahoitustoimen vastapuolille. Vastapuolet sopivat keskenään siitä, kuka luo kauppatunnuksen. Mikäli asiasta ei ole sovittu erikseen, asetuksessa kuvataan malli, jonka mukaan vastuu kauppatunnuksen muodostamisesta määräytyy. Yksilöllisestä kauppatunnuksesta vastuussa olevalla vastapuolella on velvollisuus ilmoittaa tunnus toiselle vastapuolelle sähköisessä muodossa ja hyvissä ajoin, jotta molemmat vastapuolet voivat täyttää T+1-raportointivelvollisuutensa. Nordean prosessi yksilöllisen kauppatunnuksen muodostamiseksi on kuvattu osiossa Tapahtuman yksilöllisen kauppatunnuksen jakaminen.

Sähköisellä markkinapaikalla tehdyissä kaupoissa, keskusvastapuolen kautta tehdyissä kaupoissa ja keskusvastapuolen vahvistamissa kaupoissa kauppapaikan pitäjän on muodostettava ja jaettava tapahtuman yksilöllinen kauppatunnus.

Nordean palvelut ja tuki arvopapereilla toteutettavissa rahoitustoimissa

Pakollinen ja vapaaehtoinen delegoitu raportointi

Delegoidulla raportoinnilla tarkoitetaan tilannetta, jossa ilmoittava taho (yleensä kaupan finanssialalla toimiva vastapuoli) hoitaa rahoitustoimea koskevan raportoinnin molempien vastapuolten puolesta.

SFTR-asetuksen mukaan delegoitu raportointi on pakollinen silloin, kun rahoitustoimen yhtenä vastapuolena on pieni finanssialan ulkopuolinen toimija. Tällöin finanssialalla toimiva vastapuoli on vastuussa molempien vastapuolten raportoinnista. Finanssialan ulkopuolisen vastapuolen on toimitettava finanssialalla toimivalle vastapuolelle raportointia varten tarvittavat perustiedot. Vaikka pieni finanssialan ulkopuolinen vastapuoli on vastuussa LEI-tunnuksen hankkimisesta ja ylläpitämisestä, lopullinen vastuu raportoinnista on finanssialalla toimivalla vastapuolella. Pakollinen delegoitu raportointi otetaan käyttöön 4. vaiheessa tammikuussa 2021 (ks. Aikataulu).

SFTR-asetus sallii myös vapaaehtoisen delegoidun raportoinnin. Tällöin kaupan vastapuolet sopivat, että toinen vastapuoli ilmoittaa kaikista vastapuolten välisistä rahoitustoimista. Ero pakolliseen delegoituun raportointiin on siinä, että vastuu raportoinnin oikeellisuudesta ja täydellisyydestä on delegoivalla eli valtuuttavalla vastapuolella eikä ilmoittavalla vastapuolella.

Nordea tukee sekä pakollista että vapaaehtoista delegoitua raportointia huhtikuusta 2020 lähtien. Raportointia tarjotaan Nordean parhaan kyvyn mukaan. Asetuksessa määrätään merkittävistä yhdistämis- ja täsmäytystoimista, joten on finanssialalla toimivan vastapuolen edun mukaista, että tapahtuman molempien vastapuolten tiedot ilmoitetaan mahdollisimman täydellisesti ja virheettömästi. Sekä pakollista että vapaaehtoista delegoitua raportointia tarjotaan ilmaiseksi, ja kasvaneet sääntelyyn liittyvät kulut siirretään todennäköisesti rahoitustoimien hinnoitteluun.

Raportoinnin sirpaloituminen

Raportointi tulee sirpaloitumaan jonkin verran asiakkailla, jotka toteuttavat rahoitustoimia useamman finanssialalla toimivan vastapuolen kanssa. Näin voi käydä sekä kauppoja että vakuutta koskevissa ilmoituksissa, vaikka eri vastapuolet raportoisivat eri kauppatietorekistereille. Jos asiakas kuitenkin toteuttaa rahoitustoimen keskusvastapuolen kautta, vakuusraportointi on tehtävä yhden finanssialalla toimivan vastapuolen toimesta raportointipalveluna, tai keskusvastapuolen toimesta. Samoin, jos asiakas käyttää uudelleen jo asetettua vakuutta, ilmoituksen uudelleenkäytöstä tekee jokin rahoitustoimen finanssialalla toimivista vastapuolista. Delegoidussa raportoinnissa asiakkaan on siis ilmoitettava vakuuden uudelleenkäytöstä sekä mahdollisista keskusvastapuolen vakuustiedoista finanssialalla toimivalle vastapuolelleen päivittäin.

Raportointipalvelu

Raportointipalvelussa raportoiva osapuoli (yleensä finanssialalla toimiva vastapuoli tai rahoituspalvelujen tarjoaja) muodostaa ISO 20022 -standardin mukaisia ilmoitusviestejä, käytettävissään olevien tietojen perusteella. Viestiaineisto toimitetaan asiakkaalle, joka täydentää puuttuvat ja raportoivan osapuolen raportoinnin loppuun saattamiseksi tarvitsemat lisätiedot. Raportointipalveluun voi myös sisältyä tuki valmiiden viestiaineistojen lähettämiseksi kauppatietorekisteriin. Tämä on kuitenkin epätodennäköistä, sillä asiakkaat todennäköisesti valitsevat raportointipalvelun voidakseen hallita raportointiprosessia ja mahdollisesti välttää ilmoittamasta tietoja vakuuksien uudelleenkäyttöasteista tai omistamistaan rahoitusvälineistä finanssialalla toimivalle vastapuolelleen.

Nordea ei tarjoa SFTR-asetuksen mukaista raportointipalvelua asetuksen tullessa voimaan huhtikuussa 2020

Kauppojen yhdistämis- ja täsmäytysprosessi kauppatietorekisterissä

SFTR-asetuksessa painotetaan kauppatietorekisteriin ilmoitettavien tietojen laatua ja johdonmukaisuutta. Asetuksessa kehotetaan selväsanaisesti välttämään päällekkäistä raportointia. Rahoitustoimen vastapuolten on sovittava siitä, kumpi niistä muodostaa tapahtuman yksilöllisen kauppatunnuksen. Jos asiakas ei ole saanut vastapuolelta yksilöllistä kauppatunnusta, vaikka on sovittu, että vastapuoli on vastuussa tunnuksen muodostamisesta, asiakas ei saa muodostaa omaa kauppatunnusta voidakseen tehdä ilmoituksen määräajassa, sillä tätä pidettäisiin päällekkäisenä raportointina.
Kuten EMIR-asetukseen perustuvissa menettelyissä, kauppatietorekisteri pyrkii yhdistämään kaupan kaksi vastapuolta sille ilmoitettujen yksilöllisten kauppatunnusten perusteella. Kauppatietorekisteri yhdistää sekä sille ilmoitettuja tapahtumia että muille kauppatietorekistereille ilmoitettuja tapahtumia. Kauppatietorekisterit jakavat toisilleen tietoa yhdistämättömistä arvopapereilla toteutetuista rahoitustoimista.

Kun tapahtumat on yhdistetty, kauppatietorekisteri täsmäyttää kaupan ESMA:n teknisten sääntelystandardien (RTS) ja teknisten soveltamisstandardien (implementing technical standards, ITS) mukaisesti. Ilmoituksen 155 tietokentästä jopa 100 on määritelty sellaisiksi, että ne voidaan yhdistää ilman suurta vaihtelua niiden sisällössä. Täsmäytys tapahtuu vaiheittain, alkaen perustiedoista. Täsmäytyksen vaiheet kestävät useita vuosia

Ennakkotäsmäytys

SFTR-asetus ei aseta vaatimuksia ennakkotäsmäytyksestä, mutta ESMA:n määrittelemä tiukka T+1-raportointimääräaika, täsmäävien tietokenttien määrä ja kapea täsmäytyskynnys tarjoavat markkinan erilaisille sovelluksille, joilla vastapuolet voivat hoitaa täsmäytystä jo tapahtumapäivänä (T) voidakseen selvittää mahdolliset ristiriidat raportoitavissa tiedoissa ennen ilmoituksen määräaikaa.

Ennakkotäsmäytyspalveluita saa usealta palveluntarjoajalta. Niiden avulla vastapuolet voivat ilmoittaa tekemiensä kauppojen tiedot keskusvastapuolelle, joka hoitaa täsmäytyksen, muodostaa yksilöllisen kauppatunnuksen ja mahdollisesti hoitaa myös raportoinnin kauppatietorekisterille. Koska palveluntarjoajia on useita, markkinat ovat pirstaloituneet. Eri vastapuolet käyttävät erilaisia palvelualustoja, ja osa tukee useampaa alustaa, kun taas jotkut eivät tue ennakkotäsmäytystä lainkaan. Mitä hajanaisemmiksi markkinat muuttuvat, sitä vähemmän arvoa erilaisilla ennakkotäsmäytysratkaisuilla on.

Nordea on liittynyt IHS Markit/Pirum -ennakkotäsmäytysalustaan, jolla suoritetaan päivänsisäistä raportointia kaikista arvopapereilla toteutetuista rahoitustoimista, joissa Nordea on osapuolena. Raportointi hoidetaan tapahtumapäivänä säännöllisin väliajoin (selvitys vakuuksista ja kaupoista tehdään yhden tai kahden tunnin välein työaikana sekä päivän päätteeksi). Tämän seurauksena Nordeassa otetaan käyttöön päivänsisäisiä selvitysprosesseja, joilla hoidetaan ennakkotäsmäytystä mahdollisimman pitkälle ennen raportoinnin T+1-määräaikaa..

Yksilöllisen kauppatunnuksen jakaminen

Yksi tärkeimmistä EMIR-asetukseen liittyvistä opeista oli se, että yksilöllisten kauppatunnusten ilmoittaminen kaikille osapuolille puhelimessa välitetyissä kaupoissa ja muissa kahdenkeskisissä markkinapaikan ulkopuolisissa kaupoissa aiheutti eniten virheitä raportoinnissa. Tämän vuoksi SFTR-asetuksessa on määritelty selvemmin vastuut yksilöllisen kauppatunnuksen muodostamisesta ja ilmoittamisesta toisille vastapuolille. Yksilöllisen kauppatunnuksen muodostamisessa ei kuitenkaan ole vielä yleisesti tuettua ”kaavaa”, jota noudattamalla eri vastapuolet voisivat itsenäisesti tuottaa saman tunnuksen. Tästä syystä tunnus on jaettava kaupan muille osapuolille.
Useat palveluntarjoajat tarjoavat ratkaisuja tähän ongelmaan – yksi ratkaisuista on edellä mainittu ennakkotäsmäytys. Monet ratkaisuista kuitenkin johtavat moninaisiin käytäntöihin, ja nähtäväksi jää, vakiintuuko jokin ratkaisu kansainväliseksi tai paikalliseksi standardiksi tai tiettyjen tahojen verkostoissa käytettäväksi vakiomalliksi.

Kunkin rahoitustoimen vastapuolen on pohdittava, miten se aikoo tukea yksilöllisen kauppatunnuksen muodostamisprosessia. Vaihtoehtoja on useita: vastapuoli voi muodostaa kauppatunnuksen aina (jolloin se myös pystyy jakamaan tunnuksen hyvissä ajoin sähköisessä muodossa), pyytää kauppatunnusta toiselta vastapuolelta, käyttää ennakkotäsmäytysalustaa kauppatunnuksen muodostamiseen ja jakamiseen, tai jakaa kauppatunnus kahdenkeskisesti toteuttamiensa rahoitustoimien vastapuolten kanssa.

Nordea käyttää IHS Markit/Pirum -alustaa, jolla se muodostaa yksilölliset kauppatunnukset ja ilmoittaa ne muille alustaa käyttäville osapuolille. Lisäksi alusta tarjoaa vastapuolille, jotka eivät tee ilmoituksia, mahdollisuuden hankkia LEI-tunnuksilleen muodostetut yksilölliset kauppatunnukset asiakasportaalin tai SFTP-rajapinnan kautta. Tätä ennen raportointiratkaisumme ottaa vastaan yksilöllisiä kauppatunnuksia, joita on muodostettu kaupankäyntipaikoissa, toteutusjärjestelmissä ja vahvistusalustoilla. Delegoidussa raportoinnissa Nordea ottaa automaattisesti vastuun yksilöllisen kauppatunnuksen muodostamisesta.

Muiden tapahtumien osalta (puhelinkaupat sellaisten tahojen kanssa, jotka eivät toimi samalla tai millään ennakkotäsmäytysalustalla) alalla tutkitaan kahta vaihtoehtoista ratkaisua. Niissä käytetään listaa vaadittavista vähimmäistietokentistä, joilla jaetaan yksilöllinen kauppatunnus ja kaupan yksityiskohdat, jotta vastapuolet voivat niiden avulla täsmäyttää kauppojaan. Tällaista listaa tietokentistä voitaisiin käyttää eri täsmäytysalustojen välillä sekä kahdenkeskisesti vastapuolten välillä.
Nordea aikoo perustaa kahdenkeskisiä yksilöllisen kauppatunnuksen jakamisprosesseja, jotka käynnistyvät tapahtumaa seuraavana päivänä (T+1) kello 10.00 Suomen aikaa ja jotka toistetaan tietyin aikavälein, kunnes kaikki kauppatunnukset on jaettu/saatu.

Kauppatietorekisterit

SFTR-asetus antaa ESMA:lle valtuudet hyväksyä ja valvoa kauppatietorekistereitä. Kauppatietorekisteri kerää ja tarjoaa tietoja keskitetysti ja antaa arvopapereilla toteutettavien rahoitustoimien vastapuolille mahdollisuuden ilmoittaa tietoja keskitettyyn tietovarastoon. Kauppatietorekisterillä on velvollisuus luovuttaa varastoon kerättyjä tietoja eri viranomaisille, kuten paikalliselle finanssivalvonnalle ja ESMA:lle.
Markkinoilla on erilaisia kauppatietorekistereitä, jotka on hyväksytty tai tullaan hyväksymään SFTR-asetuksen nojalla. Näitä ovat:

  • DTCC (EU ja Iso-Britannia)
  • Regis TR (EU ja Iso-Britannia)
  • UnaVista

SFTR-asetuksen vaatimukset kauppatietorekisterin valinnalle ovat osittain väljemmät kuin EMIR-asetuksen. Tämä johtuu ISO 20022 -standardin mukaisesta tavasta, jolla tietoja lähetetään kauppatietorekisteriin ja vastaanotetaan sieltä. Monet palveluntarjoajat sanovat tukevansa tapahtumatietojen reitittämistä vastapuolen valitsemaan kauppatietorekisteriin.

Nordea on valinnut DTCC:n (EU) pääasialliseksi kauppatietorekisterikseen arvopapereilla toteutettavissa rahoitustoimissa. Delegoidussa raportoinnissa (ks. Pakollinen ja vapaaehtoinen delegoitu raportointi) transaktioidemme asiakaspuolen raportointi lähetetään myös DTCC (EU):lle.
Suosittelemme, että rahoitustoimissa vastapuolena olevat asiakkaamme käyttävät vain yhtä kauppatietorekisteriä, koska tämä parantaa kauppojen läpinäkyvyyttä ja helpottaa niiden täsmäyttämistä. Paikallinen finanssivalvontaviranomainen saa tiedot kauppatietorekistereistä ja voi pyytää vahvistamaan ne tai lisätietoja niistä. Suosittelemme kaikille asiakkaille paitsi pienille finanssialan ulkopuolisille vastapuolille, että ne sopivat rahoitustoimien ilmoittamisesta yhden kauppatietorekisterin kanssa ja ilmoittavat tämän rekisterin tiedot vastapuolilleen.

Säännökset

EU:n SFTR-asetus juontaa juurensa finanssikriisin jälkeiseen G20-kokoukseen, jossa sovittiin rahoitusmarkkinoiden valvonnan tehostamisesta, sekä finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän (Financial Stability Board, FSB) suosituksiin varjopankkitoiminnan valvonnan ja sääntelyn lujittamiseksi. SFTR-asetus julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä 23. joulukuuta 2015. Lataa asetus tästä.

SFTR-asetuksessa annetaan ESMA:lle valtuudet määritellä asetuksen tekniset sääntelystandardit (RTS) ja tekniset soveltamisstandardit (ITS). Tarkempaa tietoa aiheesta löytyy ESMA:n sivustolta.

Tietojen kerääminen asiakkailta

Jotta SFTR-asetuksen vaatima raportointi saadaan käynnistettyä mahdollisimman sujuvasti, on tärkeää, että kaikilla osapuolilla on yhdenmukaiset odotukset ja että ne ovat jakaneet toisilleen kaikki tarvittavat perustiedot ennen asetuksen voimaantuloa. Tätä edistääkseen Nordea tulee pyytämään asiakkailtaan tarvittavat tiedot, joilla tapahtumaraportointi saadaan käynnistettyä luotettavasti SFTR-asetuksen tullessa voimaan 11. huhtikuuta 2020.

Nordea pyytää asiakkailtaan perustietoja, kuten asiakkaan LEI-tunnus ja luokitus (FC vai NFC), sekä tiedustelee asiakkaan valintoja delegoidussa raportoinnissa, ennakkotäsmäytyksessä ja yksilöllisen kauppatunnuksen muodostamisessa.

Yhteystiedot

Kysymyksiä SFTR-asetuksesta ja sen vaatimasta raportoinnista voi lähettää sähköpostilla osoitteeseen sftr [at] nordea.com (sftr[at]nordea[dot]com).